maanantai 26. joulukuuta 2016

Joulunhyviä ja surun jyviä


Suru mursi perheemme toisena adventtina, kun jouduimme hyvästelemään sydämeni kissan, 13,5-vuotiaan Louhin. 
 

Kävin syksyllä savipajassa poikiemme kanssa ja tein siellä kissoillemme ruohoruukun, jonka antimia Louhi ei enää ehtinyt nauttia. Kuinka tyhjän tilan niin pieni kehrullakaarina voi perheeseen ja sydämeen jättää! Joukostamme on poissa paljon enemmän kuin yksi.



Murheellinen hiiri jäi kannon laidalle istumaan.


 

Hiiren lisäksi näpertelin savesta ketun,



vilitossu tekaisi sympaattisen siilin...



...ja puntti kotitontun. 




Kaverukset koossa.



Joulu joutui itkustamme piittaamatta. Neuloin lahjoja vain vähän. Äidille tein marjalapaset sukista tutulla kuviolla.



Malli: oma
Lanka: Svea Svarta Fåret
Puikot: 3,5



Rasat naulassa.



Veljeni sai kasvivärjäämistäni langoista kudotut sukat.



Malli: oma
Lanka: Novita Juhani, varren lanka värjätty poimulehdellä (ja lepänkävyn jälkivärillä), jalkaterän kuusenhavuilla
Puikot: 3,5



Varteen sommittelin nostetuin ja ristikkäisin silmukoin kuusipuun. Joustimen kuvioneule on kirjasta 400 Knitting Stitches ja jalkaterän Kauneimmat neulemallit -kirjasta.



Kälyni sai hämmennystä herättävät lapaset.



Malli: oma
Lanka: nimetön villalanka ja Seiskaveikka kaksinkertaisena
Puikot: 6,0
 

Hän veikkasi kuviota liekehtiviksi pääkalloiksi, vaikka ne ovat ilmiselviä nappeja! ...tai sitten kirjoneuleen kehittelytaidoissani on vielä vähän hiomista.
 

Viimeinen joululahja ei ehtinyt valmiiksi ennen aattoa.



Se ei suinkaan ollut tonttulakki, vaan pariton tossu, jonka kaveri valmistui joulupäivänä.



Seitsemän vuotta sitten tein isännälle Futuristiset kärhet -tossut, jotka on nimetty käsityökasvatuksen apparaatin mukaan. Ne ovat töissä yhä ahkerassa käytössä, ja isäntä kaipaili töppösiä myös kotiin.
 

Malli: oma, inspiraatio Ziinan kippurakärkitossuista (joiden kaavakuva ei älypuhelimella auennut)
Lanka: Trysilin Artic
Puikot: 6,0
Huovutus: ensin 40-asteisessa, sitten 60-asteisessa kirjopesussa



Tein tossuista aivan liian suuret, ja ensimmäisen konepesun jälkeen lähinnä nauratti. 
 

Toinen myllytys kutisti tupposet pituudeltaan passeliksi, mutta väljyyttä on ihan aivan liikaa.



Joka kuuseen kurkottaa, se vaimon syliin lankeaa.
 

Isäntä sen sijaan onnistui näpertelylahjassaan. Hän kehiteli legoista uuden kuoren pleikkarin ympärille, ja nyt poikiamme villitsee Maximum Security Penitentiary LegoStation 3! 




3 kommenttia:

Nasti kirjoitti...

Oi, voimia suruissa! Mukavia lahjoja olet tikkuillut.

Marika kirjoitti...

Ihania nuo savityöt! Värikkäistä lapasista pidän myös kovasti. Tuli hirveä surku tätä lukiessa, oma kissani nukkui pois melkein kolme vuotta sitten ja vaikka ikävä on hellittänyt, ei se taida koskaan mennä ihan kokonaan pois. Voimia teille. ♥ ♥

Maaru kirjoitti...

Kiitos Nasti ja Marika! Sovimme Louhin kanssa, että tapaamme unissa, ja niin olemme jo tehneet. <3