tiistai 25. maaliskuuta 2008

Sinappihuntu ja karhu pyllyllä

Minusta tulee mauton äiti. Sain naurettavan idea potkupukuun ja hihittelin hihaani sitä polkiessa. Puolivälissä alkoi epäilyttää ja tivasin tusinan kertaa isännältä, että onko tämä nyt ihan asiallista. "Hyvä siitä tulee", hän jaksoi jakuttaa, "Tosin meidän muksusta voi tulla luonnevikainen."


Malli: SK 1/2008
Kangas: oranssia joustofroteeta vajaa metri, ruskeaa n. 20 cm

Kun lapsemme sitten päälääkärin seslongilla tilittää traumojaan, johtavat kaikki jäljet sinappitehtaalle ja siihen ensimmäiseen potkupukuun, jonka peppua koristi arveluttava aplikointi:


Alkoi kaduttaa. Tein toisen potkarin.


Sen peppu sai säällisemmän koristeen:


Peput vielä perhepotretissa:


Elisa kässäsi vanhan kansan kelpo idean. Kun hyppysiini sitten hypähti kirpparilta pellavapyyhe 10 sentillä, pääsi se nenäliinoiksi:


En usko näiden käyttämisen olevan sen epähygienisempää kuin kestovaippojen tai kuukuorien.

perjantai 21. maaliskuuta 2008

Pääsiäispup!

Kiitän ja niiaan kaikille edellisen viestin onnittelijoille! En ole koskaan edustanut varsinaista äitityyppiä, eivätkä ihmisenpoikaset aiheuta minussa samanasteisia holtittomia hellyydenpuuskia kuten esimerkiksi eläimet - vaan eihän tässä lemmikkiä odotellakaan vaan lasta. Uskon ja luotan, että rajoilla ja rakkaudella pääsee jo pitkälle, ja luonto hoitelee sitten loput.

Siunattu tila lienee syynä myös puikkopöhööni, johon sairastuin osapuilleen samaan aikaan kun tein tikkutestin. Olen puikot tulessa sotkenut ilontekeleitä kummipojallemme, mutta ans olla, kun voisi kutista omalle lapselle, niin njääh, ei kehtuuta. Tikkunuottani nimeksi sopisikin nykyään tikkinuotta, niin ahkerasti olen armasta Ambassadoriani polkenut:


Ostin Tikkiterrierini viime vuosituhannella käytettyjen koneiden puodista, ja lukuunottamatta ajoittaista velttoilua puolauksessa ja pistonkireyden säätelyssä se pelittää kuin rasvattu. Ehkä siksi, että se on taas rasvattu.

Tiedän olevani vähintäänkin aikaisessa, mutta uskottelen itselleni, että täytyy takoa nyt kun tikki on kuumaa eikä vatsakaan vielä sanottavasti tiellä. Niinpä sorruin söpöstelyyn, ja ompelin suureellisen (eli 68-senttisen) vauvanvaateparren. Pupupuku etupuolesta:


... ja takapuolesta:


Malli: SK 1/2004
Kangas: n. metri tekokarvakangasta ja vähän -turkkia kirpparilta, kuminauhaa, 3 nepparia ja pätkä valkeaa hahtuvaa töpöhäntiin


Pepun pehmusteena on pupu edestä ja nutussa takaa:


Töpöhäntien myötä toivotan kaikille kirkkaita pyhiä ja pehmeitä pajunkissoja! Kerrankin juhla, jona ei maskottia (tipuja tai pupuja) ei pistellä poskeen ja uuniin. Lampaatkin on sata kertaa somempi leipoa neuleiksi kuin piiraiksi tai paisteiksi.

maanantai 17. maaliskuuta 2008

Kun pikku peppu heilahtaa

... ne joustaa. Nämä nimittäin:


Malli: SK 1/2008 s-koko
Kangas: kirpparipyyhkeet ja kuukuorista jäänyt flanelli, vähän tarranauhaa

Kirpparipyyhkeistä, -flanellista ja jämäkankaista kokoontuivat myös nämä kapalot:


Kallein artikkeli näissä kestovaipoissa on tarranauha, joten kosteussuojattomien taskuvaippojen hinta liippaa paria, kolmea euroa kipaleelta.

On imukyky mahtava ja vaipan pinta kuivan on, kiitos villavaippahousujen, joilla selätin puikkopöhöni (ja jätin kalanruotoneuleen marinoitumaan omiin hikisiin liemiinsä):


Malli: Kestovaippainfon hahtuvakuori
Lanka: virolainen hahtuva, jota meni kuuteen pöksyyn vajaat 300 g.
Puikot: 5,0


Vasemmanpuoleiset hattarat on leivottu SK 1/2005 ohjetta lahkeelliseksi soveltaen ja oikeanpuoleiset Wilhelmiinan reseptillä.

Tästä ja edellisestä merkinnästä on siis pääteltävissä, että olemme raskaana - tai nykyään jo melko keveänä - mahdollisuudesta, että meitä ihmisiä olisi syksyllä kolme ja tikkunuotassa uusi, vähäkarvainen vetäjä.

torstai 6. maaliskuuta 2008

Lapsettaa.


Pitäähän pienellä tovereita olla. Saanen esitellä, Kettu Kehveli...



... ja Kissa Kirveli:



Malli: sovellettu Ullan Legs-pupusta
Lanka: virolainen hahtuva kaksinkertaisena
Puikot: 6,0
Huovutus: 40-asteen kirjopesuohjelmalla